Ensimmäinen vuosi yrittäjänä opettaa kaikenlaista.
Tähän postiin tuli idea Instagramista monen vaikuttajan tekemänä omista mogisteluistaan/ hömlöilyistään.
Tosi on niin, että tehokkaimmat opit tulee opittua siellä kuuluisassa kantapääkorkeakoulussa. Omalla kohdalla olen huomannut seisovani keskellä omavalmisteista kalenterisuota, -sähköpostisekamelskaa, -epävakaata kassavirtaa ja harhaisia käsityksiä siitä että “tähänkin voisi /kannattaisi sanoa kyllä” -ajatuksia, ja jälkeenpäin huomaa että olisi voinut miettiä taas tarkemmin tekosiaan. Toisaalta moniin spontaaneihin ratkaisuihin on liittynyt myös suurimmat onnistumiset. On vähän 50/50.
Alla muutama poiminta Luoto Worksin ensimmäisen vuoden epäonnistumisten CV:stä.
Tai ehkä tarkemmin: asioita, joissa olisin voinut epäonnistua vielä näyttävämmin, ellen olisi välillä saanut itseäni kiinni ajoissa.
1. Uusi yrittäjä, varo outoja huijauksia
Ensimmäinen käytännön oppi: kun perustat yrityksen, alat melko nopeasti kiinnostaa myös kaikenlaisia hämärähemmoja.
Tulee hakemistotarjouksia, epämääräisiä laskun näköisiä lappusia, “yritystietojen päivityksiä” ja muita virityksiä, joissa pussissa olevat jauhot eivät ole lainkaan puhtaat.
Tässä kohtaa pieni terve vainoharha on hyödyllinen ominaisuus, ja puhelinoperaattorin tarjoama soittajantunnistuspalvelun pari ekstraeuroa näyttäytyy täysin vörttinä.
Kaikkea ei tarvitse klikata. Kaikkeen ei tarvitse vastata. Kaikkea ei todellakaan tarvitse maksaa.
Oppi: uuden yrittäjän kannattaa opetella tunnistamaan hakemistohuijaukset ja muut epämääräiset “pakollisen näköiset” maksut heti alussa. Kaikki virallisen näköinen ei ole virallista.
2. Non-profit-työt ovat kivoja, mutta aika ei ole ilmaista
Tämä on vähän kaksiteräinen miekka.
On ollut ihanaa päästä mukaan projekteihin, joissa on hyvä energia, hyvä tarkoitus ja kiinnostavia ihmisiä. Sellaisiin asioihin, joita haluaa tehdä myös siksi, että ne tuntuvat merkityksellisiltä tai muuten vain omilta.
Mutta.
Non-profit-tekeminen vie aikaa. Jos omaa ajankäyttöä ei hahmota, voi huomata, että “pikkujeesi” onkin yhtäkkiä aika monen ihmisen työpanoksen kokoinen kokonaisuus.
Eikä se tarkoita, etteikö sellaiseen kannattaisi joskus lähteä. Päinvastoin. Mutta silloin se kannattaa tehdä tietoisesti, ei vahingossa (innostuksen hurmassa).
Oppi: hyvän asian tekeminen ei poista sitä faktaa, että työ vie aikaa. Ja yrittäjän pitää jossain kohtaa myös tuottaa laskutettavaa työtä.
3. Kaikkeen ei voi sanoa kyllä, vaikka kaikki olisi kiinnostavaa
Tämä on erityisen hankala kohta, jos on sarjainnostuja, sukua edelliselle kohdalle.
Jos on onnistunut ympäröimään itsensä mielenkiintoisilla ihmisillä, projekteilla, ideoilla ja mahdollisuuksilla, haaste moninkertaistuu.
Kaikkiin voisi tuoda jotain lisää. Tästäkin voisi syntyä jotain. Ja yhtäkkiä huomaat pohtivasi, montako ihan pientä asiaa voi ynnäillä yhteen ennen kuin ne lakkaavat olemasta pieniä.
Spontaanius on hyvä asia. Innostus on hyvä asia. Mahdollisuuksiin tarttuminen on hyvä asia.
Mutta kyllä-sanan kanssa kannattaa silti olla hereillä.
Oppi: kaikkeen ei voi lähteä mukaan, vaikka se olisi kivaa, kiinnostavaa ja periaatteessa juuri oman näköistä. Kun sanoo kyllä, se kannattaa tehdä tietoisesti eikä pelkällä innostuksen ensiaallolla jos meinaa tehdä elämässä muutakin kuin työtä.
4. Talous ja verot: tässä olisin voinut mokata, mutta en mokannut
Talous- ja veroasiat ovat sellainen alue, jossa olisin oikein hyvin voinut ajaa itseni kiusallinen solmuun.
Tästä annan itselleni täydet pisteet: otin heti alussa käyttöön toimivan taloudenhallintajärjestelmän ja hankin todella hyvän kirjanpitäjän.
Ja kyllä, se on ollut joka euron arvoista.
Kaikkea ei tarvitse yrittäjänä osata itse. Varsinkaan asioita, joissa virheistä voi tulla kalliita tai muuten vain hermoja raastavia.
Oppi: hommaa hyvä kirjanpitäjä. Se on mielenrauhaa, selkeyttä ja aika usein myös yrittäjän sparrauskumppani.
5. Pyörää ei tarvitse keksiä joka kerta uudelleen
Alkuvaiheen yrittäjänä on helppo ajatella, että jokainen asiakas, tarjous ja projekti pitää rakentaa täysin alusta asti.
- Koska jokainen tarve on vähän erilainen.
- Koska oma palvelutarjooma on laaja.
- Koska haluaa olla joustava.
- Koska voi auttaa monessa.
Ja sitten huomaa, että on joka kerta avaamassa samaa ajatusta vähän eri kulmasta ja yrittämässä mahduttaa yhteen keskusteluun kaiken mahdollisen, mitä voisi tehdä. Se ei aina auta asiakasta. Yleensä se tekee ostamisesta vaikeampaa.
Oppi: kaikkea osaamista ei tarvitse kaataa pöydälle kerralla. Usein on parempi kartoittaa tarve tarkemmin, tarjota yksi selkeä kokonaisuus ja räätälöidä maltilla sen ympäriltä.
6. Palvelutarjoomaa voi rajata, vaikka osaamista olisi enemmän
Tämä on sukua edelliselle.
Kun osaa ja haluaa tehdä monenlaista, oman palvelun sanoittaminen voi lähteä rönsyilemään.
Markkinointi, viestintä, sisällöt, kampanjat, kumppanuudet, tapahtumat, projektit, konseptit, sparraus, toteutus, ideointi, koordinointi… kaikki tämä on totta, mutta kaikkea ei tarvitse sanoa rynnätä tarjolle samalla hengenvedolla.
Asiakas ei välttämättä halua ostaa koko ajatusuniversumia. Hän haluaa ymmärtää, miten hänen tarve ratkaistaan, koska se tapahtuu ja mitä se maksaa. Näin.
Oppi: laajuus voi olla vahvuus, mutta myynnissä selkeys voittaa usein kaiken. Yksi asia kerrallaan, kiitos.
7. Ajankäyttöä pitää johtaa myös silloin, kun tekeminen on kivaa
Tämä on ehkä yrittäjyyden kavala puoli, josta olen kuullut paljon varoittelua ja pelottelua muilta yrittäjiltä.
Kun työ tuntuu omalta ja projektit kiinnostavilta, rajat eivät tule vastaan yhtä ilmiselvästi kuin pakkopullaa niellessä.
Sitä voi innostua, venyttää, luvata, auttaa vähän lisää ja miettiä vielä yhden idean.
Ja koska tekeminen on kivaa, sitä ei aina edes huomaa kuormittavaksi ennen kuin kalenteri alkaa näyttää tetrisruudulta.
Oppi: kiva työ on silti työtä. Myös innostus tarvitsee reunat.
Lopuksi
Ensimmäisen vuoden epäonnistumiset eivät ole olleet mitään dramaattisia romahduksia. Enemmän ne ovat olleet pieniä havahtumisia siihen, että yrittäjänä pitää oppia katsomaan omaa aikaa, rahaa, innostusta ja osaamista vähän uudella tavalla:
- Mihin lähden mukaan?
- Mitä tarjoan?
- Mitä jätän tarjoamatta?
- Mihin aikani oikeasti menee?
- Mikä on kivaa, mikä on järkevää ja missä kohtaa niiden pitäisi kohdata?
Ensimmäisen yrittäjävuoden tärkein oppi:
kaikkea ei muutenkaan tarvitse osata / onnistua heti, mutta samoihin miinoihin ei kannata astua kovin montaa kertaa uudestaan.